Tätä tekstiä on raskas kirjoittaa mutta Karpon ääniarkuus meni lopulta niin pahaksi että katsoin parhaaksi päästää mun musta mies pois peloistaan ja stressistä.
Karpon ääniarkuus on vuosien mittaan pahentunut. Ensimmäiset vuodet se oli vain ukkosiin ja ilotulituksiin kohdistuvaa ja sekin vaihtelevalla tasolla, kunnes kaksi vuotta sitten Karpo reagoi ensimmäisen kerran laukauksiin ja siitä asti pelkojen kohteet ovat vain yleistyneet ja reaktiot pahentuneet. Karpolle kokeiltiin kaikki mahdollinen; thundershirt, feromoni-haihduttimet, luontaistuotteet, siedätys, erilaiset tilat jne. Viimeinen vuosi päästiin eteenpäin pysyvän lääkityksen avulla. Kaikesta tästä huolimatta Karpon elämä alkoi olemaan lähes jokapäiväistä pelkoa ja stressi.
Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen että olen saanut omistaa sellaisen koiran kuin Karpo oli. Karpon kanssa on koettu monia uusia asioita ja löydetty uusi harrastuskin. Se ei ollut aina se helpoin koulutettava mutta niin paras musta opettamaan mua.
Karpo toi myös mukanaan ihanan kasvattajan; Kiitos Erja! <3, ja kiitos myös Tanja <3 sekä paljon ihania uusia ystäviä vuosien ja harrastusten mittaan. Karpo toi mukanaan rakkauden belgeihin. :)
Comments